Maanantai kuuluu kaikille!

Olen "vammaiskasvo", eli naamassa ei ole vammaa, mutta edustin vammaisuutta Yhdenvertaisvaltuutetun ja Ihmisoikeuskeskuksen kampanjassa "Maanantai kuuluu kaikille". Tapasin myös Yhdenvertaisvaltuutettu Kirsi Pimiän, samalla kun kuvasimme mainospätkää heidän tomistollaan. Se oli todella jännä kokemus ja ihana tapa päästä ottamaan kantaa vammaisten työllistymisen puolesta. Minusta slogani oli jotenkin mukavan arkinen. Kaikki eivät omassa työssään aina huomaa ehkäpä nauttia, että on se maanantai, että on se työpaikka.

Monia vammaisia syrjitään myös työpaikoilla, sen lisäksi 80% vammaisista on työttömänä, vaikka meillä Suomessa vammaisten koulutusaste on korkea.

Vammaiset eivät silti lukeudu mukaan työttömyysasteeseen, sillä useat laitetaan suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotkut, kuten minä kerkesin olla yrittäjä ja monessa työssä ennen invalidisoitumista. Ja toiset meistä ovat syntyneet vamman kanssa, mutta voivat silti opiskella ja löytää väyliä työelämään. Vammaisuus on todella moninaista ja käytän tässä sanoja jotka koen itse omikseni, joku toinen liikuntavammainen, sokea, kuuro, tai sotainvalidi voi olla niistä eri mieltä.

Olisi tärkeää normalisoida vammaisuutta. Mielestäni kertoo paljon meidän yhteiskunnasta se, miten paljon vammaisia ihmisiä näet katukuvassa. Tähän kohtaan voi vertailukohdaksi muistella  lomamatkaa ja millaisia ihmisiä siellä näkyi? Oliko siellä jostakin syystä vähemmän vammaisia? Miten sinun kävisi, jos asuisit jossakin kaukomailla ja joutuisit auto-onnettomuuteen, loppuikä pyörätuolissa?

Työkyvyttömyyseläkkeellä saa työskennellä. Omasta mielestäni tämä kuulosti alkuun ihan hullulta, että miksi olisi eläke, jos kerta jotakin voi vielä tehdä? No siksi, että työn tekeminen on kaikille tärkeää, saa tuntea olevansa tarvittu ja osaava. Ja toki jos pääseekin hyvään alkuun, voi jatkaa eläkkeeltä osa-aikaeläkkeelle, tai työelämään takaisin, sillä työssäolo voi myös kuntouttaa.

Toki siinä on tuloraja, mutta se onkin oikeasti sitten ihan hullu. Saat tienata hieman päälle 700€/kk (vuositasolla) ja myös pitää pienen eläkkeesi, mutta hulluus on siinä, että jos olet tienannut hyvin ennen työkyvyttömyyseläkettä, saat tienata yhä 40% niistä tuloista. Eli jos olet tienannut ennen vammautumista 10 000€/kk, saat työkyvyttömyyseläkkeellä tienata sitten vielä 4 000€ joka kuukausi. Ja toki myös eläkkeesi on jo tuntuvasti suurempi kuin syntymästä asti vammaisella, joka ei voi koskaan tienata yli sitä 700€/kk. Eli jos olet onneksesi kerinnyt tehdä uraa, niin sinulla on myös enemmän oikeuksia työnteon suhteen.

Rajoitusten lisäksi on byrokraattinen paperisota, jonka itse kokeneena voin kertoa, että siitä tulee ihan mieletön lisätyö ja taskuun jäävä rahamäärä ei ole juurikaan kasvanut verrattuna aikaisempaan, jolloin olin toimeentulotuen varassa. Minulla on paljon lääke- ja lääkärikuluja, jotka korvattiin silloin aikaisemmin siis sieltä toimeentulotuesta.

Omat tuloni koostuvat seuraavasti:

– työeläkettä työeläkeyhtiöltä

– kansaneläkettä Kelasta

– asumistukea Kelasta (kuten 60 % Suomalaisista)

– eläkkeensaajan hoitotukea Kelasta (vammaisuutta kompensoimaan 70,52 €/kk)

– työtuloja usealta eri työnantajalta kuukausittain, joiden määrä sitten vaikuttaa asumistukeen, sekä mahdollisesti myös eläkkeisiin.

 

Vammaispalvelut astuvat tässä työllistymisessä kuvaan ainakin omalta osaltani, sillä tarvitsen kuljetuspalveluja, eli taksia liikkumiseen. Lain mukaan työmatkat korvataan, työpäiviä/luentoja jne. saa olla kuitenkin kuukausittain vain 22 kertaa, ylimääräiset korvaa työnantaja, tai vammainen itse. Sopii ehkäpä vakituiseen kehitysvammaisten työtoimintaan, jossa palkaksi maksetaan työosuusrahaa, “jopa” 12€ päivän työstä. Lähtisitkö itse sillä palkalla?

 

Freelancerina tulee pysyä täysin kartalla, joka ainoasta luennointikeikasta ja palkallisesta kokouksesta, jotta voin pyytää niistä jokaisesta etukäteen toimeksiantosopimuksia (mahdotonta) ja toimittaa niitä vammaispalveluun käsiteltäväksi. Heillä on 3kk käsittelyaika.

 

Lisäksi jos työkeikka on kauempana, niin taksia ei korvata sitten esimerkiksi Tampereen rautatieasemalta kokouskeskukseen. Ihan vain koska kyseessä on eri paikkakunta. Se onnistuu kuitenkin, jos oleilee yli 5 vrk paikkakunnalla, esimerkiksi jos lähtee mökkeilemään, tai lomailemaan. Työntekoon ei tällä mallilla kannusteta, kun ei yksinkertaisesti pääse työpaikalle.

 

Eli esteitä on.

 

Lisäksi on ennakkoluuloja heillä ja teillä “normaaleilla”. Tunnustin itsekin juuri radiohaastattelussa, että aikaisemmin yrittäjänä toimiessani en olisi palkannut vammaista. En olisi uskaltanut, en tiennyt mitään vammaisuudesta, joten pelko ohjaa herkästi käyttäytymistä ja silloin tuntuu järkevämmältä sulkea ulos ne vaihtoehdot joita ei ymmärrä.

 

Kuitenkin, mikäli työpaikalle tarvitaan apuvälineitä tai muutostöitä, niin ne eivät kuulu työnantajan maksettaviksi; Kela, työeläkeyhtiö, vakuutusyhtiö, tai vammaispalvelut hoitavat niitä. Riippuen millainen vammainen henkilö on kyseessä. Jos olet esimerkiksi auto-onnettomuudessa vammautunut, niin silloin vakuutusyhtiö astuu mukaan kuvaan ja katsotaan, että rappusten viereen laitetaan ramppi. Sitten voit mennä töihin.

 

Ongelmista huolimatta kaiken saa rullaamaan, jos halua riittää. Siinäpä vasta on oikeasti motivoitunut työntekijä kun punkee kaiken tämänkin läpi, jotta pääsee edes pieneksi osaksi tuottavaa yhteiskuntaa. Pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan. Olen huomannut kyllä, että asiat unohtuvat herkästi, ellei kokouspöydässä ole mukana vammaista, kokemusasiantuntijaa, asiakkaan äänen lempeää esiin nostajaa. Asiat eivät itsekseen etene.

 

RiikkaNieminen
Piraattipuolue Espoo

Edustan eritavoin sairastuneita ja vammaisia, väliin pudonneita ja osatyökykyisiä palveluiden käyttäjiä. Olen mm. kipukroonikko, invalidi ja psyykkisistä sairauksista kuntoutunut kokemusasiantuntija.
Olen ehdolla eduskuntavaaleissa, toimin Piraattipuolueen Uudenmaan piirin puheenjohtajana.
Pidän huolta, ettei palveluita kutisteta heikoimmilta. Lähtökohtana tulee olla yksilönvapaus ja yhdenvertaisuus. Palvelurakenneuudistuksessa haluan olla mukana varmistamassa, että muutokset parantavat palveluita ja poistavat päällekkäisiä rakenteita. Palveluita tulee kehittää ja aina yhdessä niiden käyttäjien kanssa, jotta ne ovat mahdollisimman toimivia ja myös laadukkaita. Niiden pitää olla joustavia ja tulla tarvittaessa kotiin asti, fyysisesti tai sähköisesti.
Lisäksi päätöksenteosta on tehtävä avointa, läpinäkyvää ja osallistavaa, jotta kaikki voivat myös helposti varmistua sen oikeellisuudesta.
Toimin KoKoA -Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry:n hallituksessa, sekä aluevastaavana ja tiedottajana.
Olen Kokemustoimintaverkoston Pääkaupunkiseudun ohjausryhmän puheenjohtaja.
Olen kouluttanut HUS:n uusia kokemusasiantuntijoita ja toiminut itse kokemusasiantuntijana mm. Sosiaali- ja Terveysministeriön itsemääräämisoikeus-lakipaketin työrtyhmässä edustamassa asiakaan ääntä.
Lue minusta lisää täältä:
https://www.riikkanieminen.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu